Torstai 23. marraskuuta.
Nimipäivää viettää Ismo, Yngve, Yngvar

Uskontunnustus ei ole julkilausuma!

 

- Uskontunnustus ei ole tiedote tai julkilausuma vaan rukousteksti. Näin toteaa Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Heikki Huttunen. Isä Heikki, kuten hänet hänen omassa ortodoksisessa kirkossaan tunnetaan. (Haastattelu Sana-lehti 2007).

 

Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Heikki Huttunen helluntaiherätyksen Juhannuskonferenssissa 2010.

-----

  

Uskontunnustus on ekumenian ydin

 

Uskontunnustus on ekumeenisten järjestöjen säännöissä. Suomen ekumeenisen neuvostossa (SEN) uskontunnustuksen ydin tiivistetään näin: "Neuvoston varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä Suomessa toimivat kirkot ja kristilliset yhteisöt, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi."

 

- Se on riittävä lähtökohta kristittyjen hengelliseen yhteyteen, yhteiseen palveluun ja todistukseen maailmassa.

 

Jotkut lisäisivät tähän myös aikaan ja ihmiskäsitykseen liittyviä aineksia. - Ne eivät kuitenkaan ole sitä kovaa uskon ydintä, isä Heikki toteaa.

 

On keskusteltu uskontunnustuksen merkityksestä jumalanpalveluksessa. Yhdelle kirkon uskontunnustus sellaisenaan ei riitä, toiselle se on liikaa.

 

- Molemmat näkemykset ovat ymmärrettäviä, ja on hyvä, että molemmat ovat ekumeenisessa työskentelyssä mukana, isä Heikki toteaa.  - Mutta en usko, että ekumenia edistyy kummankaan näiden kautta. Vain silloin kun usko on ytimessä, olemme ekumenian asialla ja pääsemme eteenpäin.

 

 

Mikä on uskontunnustus?

 

Joissakin mielipidekirjoituksissa on esitetty, että jumalanpalvelus on ikään kuin kirkon suurelle yleisölle järjestämä tilaisuus, jossa pappi esittää asioita. Siihen tilanteeseen ei sitten oikein sovi, että epäilevän kirkkokansan suuhun ryhdytään laittamaan uskontunnustuksen sanoja.

 

- Mutta uskontunnustuksessa on kyse ihan eri asiasta, isä Heikki toteaa. - Nikean-Konstantinopolin uskontunnustus on kehittynyt varhaisemmista kastetunnustuksista. Se ilmaisee ennen kaikkea halua sitoutua siihen uskoon, joka sitten tunnustuksessa ilmaistaan ytimekkäästi.

 

- Eikä se liity siihenkään, miten vahva usko minulla on. Eri elämänvaiheissa uskon määrä kun vaihtelee. Mutta ei Jumalan olemassaolo ole siitä kiinni.

 

Tilanne on sama kuin siinä Raamatun tekstissä, jossa sairaan pojan isä huusi Jeesukselle: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" (Mark. 9:24).

 

Keskustelu uskontunnustuksesta liittyy myös kysymykseen jumalanpalveluksesta: kuka kokoontuu ja mitä tekemään? Ja mikä tehtävä uskontunnustuksella on siinä yhteydessä.  Kysellään myös yhteistä ehtoollista.

 

- Jos nyt kokoontuisimme yhteiselle ehtoolliselle, niin se olisi näytösluonteista. Yhteinen ehtoollinen ei saa olla triumfalistinen julkilausuma siitä, miten pitkälle me olemme päässeet. Sen sijaan meidän tulisi tunnustaa katumuksemme ja syntimme siitä, miten kauas me olemme hajaantuneet ja miten kaukana ykseydestä me vielä olemmekaan, isä Heikki toteaa nöyrästi.

 

 

Eri uskontojen kohtaaminen

 

Ekumenialla on edessään uskontojen välinen kohtaaminen. Dialogia on ollutkin jo vuosikymmeniä, mutta tänään maailman suuret uskonnot kävelevät vastaan Helsingin rautatieasemalla. Ja Espoonkin, jossa isä Heikki on asunut lähes koko ikänsä.

 

- Kaikkia osapuolia näyttää kiinnostavan elämä yhteisessä yhteiskunnassa: rinnakkaiselo, suvaitsevaisuus, rasisminvastaisuus, Heikki Huttunen toteaa. - Ehkä myös jotkut kaikkien uskontojen yhteisiksi kokemat asiat, jotka liittyvät ihmisten hyvinvointiin tai pahoinvointiin.

 

- Mutta teologisista, hengellisistä tai uskonnollisista asioista puhuminen ei ole vielä työlistalla. Ne ovat aivan eri dialogi, emmekä me ole yhdistämässä uskontoja. Dialogi on tänään siis enemmän yhteiskunnallista kuin uskonnollista.

 

Kristitty on aina myös ekumeenikko

 

Kaikki nämä ekumeniat ja dialogiat, eikö näissä mene pää sekaisin?

 

- Oman identiteetin pitää olla selkeän ja vahvan. Näin siksi, että ekumenia on monen ihmisen mielessä myönteinen, mutta hämärä asia, Huttunen hymyilee.

 

Hän muistelee lukemaansa haastattelua, jossa haastateltava puhui uskostaan hyvin kauniisti ja miten kristinusko on ollut hänelle tärkeä ja miten hän rukoilee jne. Ja sitten haastattelu huipentuu ajatukseen: - Mutta en minä mikään uskovainen ole! Olen enemmänkin sellainen ekumeeninen…

 

On siis jotenkin hyväksyttävämpää olla ekumeeninen kuin uskovainen.

 

Kirkkojen välistä yhteyttä rakentava on kuitenkin ennen kaikkea kristitty. Onko siis kristinusko ainutlaatuinen?

 

- En sanoisi niin, vaan että Kristus on ainutlaatuinen. Kristinuskon historia, poliittinen historia tai kohtaaminen muitten uskontojen kanssa eivät ole niin ainutlaatuisia, ne ovat ihmisten toimintaa. Mutta jos niissä on Kristus mukana, niin silloin ne ovat.

 

- Voidaan myös kysyä, että onko ekumeenikko jotakin muuta kuin kristitty? Toivottavasti ei! Jos joku Suomessa on vakaasti sitä mieltä, että toisenlaista kristillistä perinnettä edustava ihminen ei ole Kristuksen opetuslapsi, niin silloin jokin ei toimi.

 

- Ja  vakaumukseni on, ettei voi olla ekumeenikko olematta jonkin kristillisen kirkon jäsen. Ekumeeninen asenne ei ole lisäke, mutta ei myöskään mikään erillinen vakaumus.

 

- Meillä on siis lahja tunnistaa toisemme Kristuksen opetuslapsiksi, ja meillä on mahdollisuus oppia kunnioittamaan toinen toisiamme ja oppia myös omasta uskostamme toisen kristityn kautta. Ytimessä oleva Kristus kirkastuu erilaisten näkemysten ja taustojen kautta.

 

 

Teksti: Thorleif Johansson

Kuva: Juhani Hörtsänä

 

-----

 

Suomen ekumeeninen neuvosto

 

Suomen ekumeeninen neuvosto (SEN) on maassamme toimivien kirkkojen, kristillisten yhteisöjen ja seurakuntien yhteistyöelin. Siihen kuuluu 12 jäsenkirkkoa ja -yhteisöä. Lisäksi on 20 tarkkailijaa, joista 3 lukeutuu kirkkoihin tai kristillisiin yhteisöihin ja 17 järjestöihin.

 

SEN on toiminut vuodesta 1917, jolloin aloitti toimintansa World Alliance -liikkeen Suomalainen kansallistoimikunta. WA -liikkeen tarkoituksena oli edistää rauhan asiaa kirkkojen välisen ystävyyden kautta. Aloitteen toimikunnan perustamiseksi teki arkkipiispa Nathan Söderblom.

 

SEN:illä on ollut päätoiminen pääsihteeri ja oma toimisto vuodesta 1971. Keväällä 2006 pääsihteeriksi valittiin pastori Heikki Huttunen (s. 1960) viisivuotiskaudeksi 1.8.2006-31.7.2011. Häntä ovat edeltäneet Risto Cantell, Inga-Brita Castrén, Jaakko Rusama ja Jan Edström.


Netissä:

  • Suomen ekumeeninen neuvosto:
  • Vastuuviikko:
  • Kirkkojen maailmanneuvosto:  
  • World Conference of Religions for Peace:

 




Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin