Torstai 23. marraskuuta.
Nimipäivää viettää Ismo, Yngve, Yngvar

Pyhä kohdataan viidellä aistilla

- Unohtamatta sanallisen julistuksen merkitystä haluamme kehittää niin lapsille kuin aikuisille keinoja ja mahdollisuuksia kohdata Pyhä viidellä aistilla, totesi opetusneuvos Kalevi Virtanen haastattelussa  Sana-lehdessä 2004.


-----

 

Seurakuntien Lapsityön Keskuksen (SLK)  pääsihteeri Kalevi Virtanen työskentelee visioiden parissa. Hänen ja hänen ympärillään työskentelevien ihmisten läheisyydessä aistii aina jotakin elämää suurempaa.

 

– Kuulen tässä yhteydessä kysyväni itseltäni… on Kalevin mielilauseita.

 

Nyt tuo kyseleminen on johtanut SLK:n uuden vision kiteytymiseen. On syntymässä Leikkivä kirkko.

- Sanapari Leikkivä kirkko on sillä lailla jännitteinen ja outo, että heti ensi kuulemalta se herättää uteliaisuuden ja kiinnostuksen. Monen silmiin syttyy pilke. On kuin puhe olisi unelmasta, jonka toteutumista on kauan odottanut, Kalevi toteaa. – ”Jo oli aikakin”, joku saattaa sanoa..

 

 

Lapsi oppii leikkimällä


Lapsi tutustuu asioihin kokeilemalla ja toimimalla. Hän havainnoi ja tekee löytöjä kaikilla aisteillaan. Kokee asioita yksilöllisesti, tunteiden vahvistamana, vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Leikkivä kirkko tukee tätä lapselle ominaista tapaa tarttua asioihin kaikilla aisteillaan.

 

Uudet asiat lapsi oppii leikkimällä. Ja kuitenkaan leikissä ei ”opiskella” vaan juostaan, piiloudutaan, etsitään, tutkitaan, piirretään, kuunnellaan, lauletaan, katsellaan ja ihmetellään – ja samalla muokataan ja otetaan monet asiat omiksi.

 

Leikki on monitasoinen käsite. Se alkaa kaikille suunnatusta kutsusta: haluatko leikkiä. Leikin tuntomerkkejä ovat nautittavuus, jännittävyys, vapaaehtoisuus, syvä sitoutuminen ja aktiivinen mukanaolo. Leikki on myös osa aikuisuutta.

 

 

Kristillinen kasvatus ei poikkea muusta


- Kirkolla tai kristityillä ei voi olla omaa oppimiskäsitystä, vaan me liitymme siihen, mitä oman maamme ja koko maailman parhaat tutkijat sanovat ja näkevät. Lapsityössä tunnemme iloa siitä, että lapsi ja hänen oppimisensa ovat nousseet ja nousemassa tutkimuksen keskukseen, Virtanen toteaa.

 

Erilaisia näkemyksiä ei voida kuitenkaan hyväksyä kritiikittömästi, vaan niitä tulee arvioida kristillisestä ihmiskäsityksestä käsin. Näistä keskeisiä ovat jokaisen ihmisen ainutkertainen arvo, jokaisen ihmisen ainutlaatuisuus, jokaisen oikeus olla omanlaisensa ja  jokaisessa asuva kaipaus löytää yhteys Jumalaan.

 

Tänään elämme konstruktivistisen oppimisen aikaa. Siinä oppiminen korostuu opetuksen sijaan, oppija opettajan sijaan ja henkilökohtainen tieto rakentuu aikaisempien kokemusten pohjalle.

 

- Lapsi ja ihminen on siinä oman elämänsä ja oppimisensa ehdoton tekijä, ei kohde. Jokaisessa ihmisessä asuu Jumalan luomistyön seurauksena ja Jumalan kuvana valtava mahdollisuus rakentaa sisäisiä kuvia ja merkityksiä, Kalevi Virtanen painottaa.

 

Mutta tämä oppimisen kuva ei ole ongelmaton. Helsingin yliopiston kasvatustieteiden professori Tapio Puolimatkan mukaan konstruktivismin takana on lopulta ajatus: mitään ehdottoman oikeata tietoa ei ole olemassa.

 

Kalevi Virtanen ei ole tästä huolissaan.

 

- Tällaiset jännitteet ja kysymykset antavat elämälle sen syvän merkityksen. Ihmistä on vaikea palauttaa mihinkään yhteen ja eheään malliin. Vanha termi tälle on homo scissus, rikkinäinen ihminen, joka usein löytää ratkaisun ongelmaansa vain paradoksien, vastakohtien, tietä.

 

 

Järki ja lumoutuminen


Järjen rinnalle Kalevi Virtanen nostaa lumoutumisen, näkemyksen ihmisestä kokonaisuutena.

 

- Valistuksesta lähtien ja jo sitä ennenkin teologian tekemistä on vallinnut järki, ja lähtökohtana on ollut todellisuuden jakautuminen kahtia: tosiasioihin ja arvoihin. Näistä ensinnä mainitut ovat kuuluneet julkiseen elämään, jälkimmäiset henkilökohtaiseen elämänalueeseen. Ensinnä mainituista pitää olla yhtä mieltä, jälkimmäisistä jokaisella on saanut olla omat mielipiteensä.

 

- Ihminen on ajatteleva olento, mutta siinä ei ole vielä kaikki. Ihmisyyteen kuuluu selkeästi ulottuvuus, jossa rationaliteetti ylitetään. Ihminen tuntee, haistaa, maistaa, koskettaa. Hän on viiden aistin olento.

Ajattelevalle ihmiselle käy usein vanhanaikaisesti: todellisuus yllättää hänet. Haastaa näkemään ja ymmärtämään toisin. Ja tuon todellisuuden kohtaamisen keskeinen apuväline on lumoutuminen, ei eritteleminen.

 

On muistettava, että Jumalankin tunteminen on tietämistä enemmän tuntemisen kuin ajattelemisen tasolla.

Tällä näkemyksellä on syvä yhteys ihmisen kykyyn luoda sisäisiä mielikuvia. Se on kaiken syvän tietämisen välttämätön osatekijä. Kun kuvittelukyky pettää, jähmettyy oppi. Todistus ja julistus maistuvat puulta, ylistyslaulut ja litaniat käyvät sisällyksettömiksi, lohdutuksesta tulee väljähtynyttä ja etiikasta lakihenkistä.

 

 

Uskonto ja taide todellisuuden kohtaamisen välineinä


Luodessaan ihmisen omaksi kuvakseen Jumala antoi hänelle lahjan luoda sisäisiä kuvia. Siten ihminen pystyy tavoittamaan ja luomaan oman maailmankaikkeutensa, jossa hän sitten järjestää kokemuksiaan ja toiveitaan. Selkeyttää niitä, hajottaa ja kokoaa taas yhteen.

 

Ihmisen mielen sisällä, minän ja todellisuuden välissä on välimaailma. Se sisältää tulkintoja erilaisista tapahtumista, unista, toiveista ja fantasioista. Nämä ovat yhtä olennainen ja yhtä toimiva osa todellisuutta kuin niin sanotut kylmät tosiasiatkin.

 

Tämä näkyy jopa Raamatun tekstissä.

 

- Kirkkoamme kutsutaan usein Sanan ja kuulemisen kirkoksi. Tätä taustaa vasten on yllättävää huomata, että Vanhassa testamentissa sanat ”nähdä” ja ”silmä” esiintyvät useammin kuin ”kuulla” ja ”korva”. ”Nähdä” esiintyy 1300 kertaa, ”kuulla” 1160 kertaa, ”silmä” 866 kertaa ja ”korva” 187 kertaa, Virtanen on todennut. - Psalmin kirjoittaja sanookin: Katsokaa, nähkää omin silmin (34:9), hän muistuttaa.

 

Hän ei näe kuitenkaan sanaa ja kuvaa toisilleen vastakkaisina.

 

 - Kummankin takana on ihmisen kyky luoda sisäisiä kuvia. Siten musiikista voi tulla sana. Tai taulu alkaa puhua, kun katselet sitä. Ja musiikkia kuunnellessa alkaa nähdä kuvia.

 

- Jokainen ymmärtää, mitä pikku prinssi tarkoittaa, kun hän sanoo ketulle Antoine de Saint-Exuperyn kirjassa: ”Vain sydämellä näkee hyvin.” Ja ymmärrämme myös Blaise Pascalin sanat: ”Sydämellä on syynsä, joita järki ei tunne.”

 

 

Lapset koko kirkon esikuvina


Puhuessaan Leikkivästä kirkosta Kalevi Virtanen ei tyydy lapsiin ja lapsityöhön. Hän näkee visiossa koko kirkon.

 

- Unohtamatta sanallisen julistuksen merkitystä haluamme kehittää niin lapsille kuin aikuisille keinoja ja mahdollisuuksia kohdata Pyhä viidellä aistilla.

 

- Leikin ja Leikkiväksi kirkoksi kasvamisen kautta luterilaisessa kansankirkossamme vahvistuvat armo, armahtavaisuus, ilo ja toivo sekä kunkin henkilökohtaisen elämän että  seurakunnan yhteisen elämän kantavina voimina.

 

- Samalla ymmärrämme paremmin, mitä Jeesus tarkoitti kutsuessaan luokseen lapsen, asettaessaan hänet opetuslasten keskelle ja sanoessaan: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan” (Mt 18:3), Virtanen toteaa.

 

Teksti ja kuva: Thorleif Johansson

 

------

 

Kirkon lapsi- ja nuorisotyön lähtökohtana on Jumalan läsnäolo maailmassa ja Kristuksen läsnäolo sanassa ja sakramenteissa.

 

Kirkon lapsi- ja nuorisotyön toiminta-ajatus nousee sekä lähetyskäskystä (Matt. 28:18-20) että lasten evankeliumista (Mark. 10:13-16). Näihin Kristuksen sanoihin perustuen kirkko edistää lasten, nuorten ja heidän kotiensa mahdollisuuksia kohdata ilman ehtoja armollinen Jumala.

 

Kasvatustyötä tekemällä kirkko välittää uskon traditiota sukupolvilta toisille ja auttaa ihmisiä elämään mielekkäästi. Elämän mielekkyyden kirkko uskoo löytyvän Jumalan rakkaudesta ja lähimmäisen rakastamisesta Kristuksen antaman esimerkin ja opetuksen mukaisesti.

 

 (Jumala on. Elämä on nyt. Rakkaus liikuttaa, Suomen ev.-lut. kirkon lapsi- ja nuorisotyön strategia, Kirkkohallitus 2004)

 

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                     



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin