Lauantai 24. kesäkuuta.
Nimipäivää viettää Johannes, Juhani, Juha, Juho, Jukka, Jussi, Janne, Jani, Juhana, Johannes, Johan, Jan, Jon, John, Johnny, Jens

Pyhyys verkossa?

Pyhyys verkossa? on kysymys, mutta kuka tietää vastauksen? (Artikkeli Suomen Ekumeeninen Neuvosto: Näköala 1/2007).

-----

 

 

Miten siirtää Raamatun kertomukset verkkomaailmaan siten, että niiden pyhyys säilyy? Tässä enkeli Gabriel ilmestyy Marialle.Miten ilmentää pyhyyttä verkossa? Kysymys tulee sitä ajankohtaisemmaksi, mitä suuremmaksi mediaseurakunta kasvaa. Niiden ihmisten määrä, jotka eivät osallistu aktiivisesti seurakuntien tilaisuuksiin, mutta jotka silti kaipaavat pyhän kosketusta.

 

Pyhyyden haaste kirjattiin Suomen evankelis-luterilainen kirkon portaalipalvelun kehityshankkeeseen jo helmikuussa 1999. 1)  Verkkoympäristö on muuttunut tuosta hetkestä paljon, mutta tänään pyhyys kiinnostaa tavallisia ihmisiä silloistakin enemmän - heitäkin, jotka eivät ole sanan varsinaisessa mielessä uskovia.

 

Romanialainen filosofi ja uskontotieteilijä Mircea Eliade (1907–1986) osoittaa teoksessaan "Pyhä ja profaani" 2), että pyhyyden kokemus on ihmisen yleisinhimillinen tapa etsiä paikkaansa maailmassa. Primitiivisistä kansoista lähtien ihminen on pyrkinyt löytämään elämälleen keskipisteen, asumuksen tai toteemin, jonka ympärillä pyhän kokemukset voivat kehkeytyä.

 

Tässä siis ensimmäinen verkkohaaste: miten kirkot pystyvät rakentamaan verkkoon sellaisen toteemin, jonka ympärille ihmiset kerääntyvät kokemaan pyhyyttä? Mahdotonta se ei liene, sillä juuri verkkoon on syntynyt eri heimoja, joita yhdistää jokin kokemus, arvo, historia, missio.

 

 

Pyhyyden verkkokosketus

 

Pyhyyden yhteydessä puhutaan usein sen kosketuksesta. Psykologian professori Markku Ojanen kirjoittaa siitä näin: "Abraham Maslowin kuvaamat huippukokemukset ovat yksi esimerkki siitä mitä tällä sanalla tarkoitetaan. Näitä kokemuksia ei ole helppo pukea sanoiksi. Niihin liittyy yhteyden, kauneuden, pyhyyden, mielekkyyden ja kaiken yläpuolelle kohoamisen tuntoja. Useimmissa uskonnoissa tällaiset kokemukset ovat luonnollisia." 3)

 

Tässä siis seuraavat haasteet pyhyyden verkkokosketukselle: yhteys, kauneus, mielekkyys, kaiken yläpuolelle kohoaminen…

 

Pyhyys ei haasta ainoastaan verkkosisällön tuottajaa, se haastaa myös verkon käyttäjän:  "Pyhyys on minulle ennen kaikkea asennoitumisen tapa. Se on tapa kohdata se, mitä emme voi hallita." kirjoittaa filosofian opettaja Johannes Ojansuu kirjassaan "Pyhyys - rajalla oleva ihminen" . 4)

 

"Se hyvä, joka kosketuksen kautta tulee, murtaa minut ja antaa minulle näin osallisuuden hetkellisestä ikuisuuden tunteesta, jota en kuitenkaan sen täydellisessä muodossaan voisi kestää", hän sanoo.

 

Kristillisset kirkot ovat koko olemassaolonsa ajan olleet pyhyyttä vaaliva instituutio. Viime vuosina niiden vaikutuksen vähentyessä onkin kysytty: onko pyhyys katoamassa keskuudestamme? Johannes Ojansuu vastaa: "Pyhä ei ole se mikä puuttuu, vaan se mikä peittyy."

 

Haaste verkolle ei siis olekaan pyhyyden kaipuun puuttuminen, vaan sen peittyminen kaikkeen nettihälinään ja taustakohinaan.

 

Ja juuri tuota peitettyä ihminen tarvitsee. Markku Ojanen kirjoittaa: "Kun ihminen antaa tilaa Pyhyyden kosketukselle, seurauksena on usein ahdistuksen lieventyminen. Hyviä keinoja ovat hiljaisuus, musiikki ja rukous."

 

Nämäkö ovat vastauksia myös verkossa: meditaatio päätteellä näkyvän kuvan äärellä, kaiuttimista soiva musiikki, rukous välkehtivän näyttön edessä?

 

 

Pyhän kohtaaminen verkossa

 

Suomen ev.lut. kirkko on julkaissut "Interaktiivisten verkkopalveluiden esiselvitystyöryhmän loppuraportin (Kirkkohallitus 2007),  jossa pohditaan pyhän kohtaamista verkossa. Siinä sanotaan mm.:

 

"Verkkoteologia etsii uudessa ympäristössä vastauksia kysymykseen, mitä tarkoittaa Jumalan ja pyhän läsnäolo. Pyhän kokeminen ei ole vain tunnetta tai tuotettua tunnekokemusta.

 

Miten ihminen on enemmän läsnä Jumalan ja seurakunnan kanssa istuessaan yksin kirkon penkissä kuin verkossa keskustellessaan tai lähettäessään syvimpien tuntojen tulkkinaan kännykkäkuvaa muille? Läsnäolon kirkon paikka on siellä, missä sen jäsenet ovat.

 

Pyhän kohtaaminen on Jumalan antama lahja silloin, kun hän haluaa olla kohdattavissa. Voimme valmistella sitä, järjestää ympäristöä siihen sopivaksi ja tilaisuuksia, jotka sisällöllisesti valmistavat tai auttavat siihen suuntaan. Silti Pyhän kohtaaminen voi tulla yllätyksenä tai jäädä tulematta.

 

Pyhän kohtaaminen sisäisenä tapahtumana on Jumalan ja ihmisen välinen ”interaktio”,  tässä ja nyt -tapahtuma. Verkossa tapahtuva toiminta sisältää aina kahtaalla olemisen kokemuksen: toisaalta istun koneeni ääressä ja olen osa sitä ympäristöä, johon kone on sijoitettu. Toisaalta uppoudun siihen, mitä verkossa, pelissä, keskustelussa jne. tapahtuu."

 

Mietinnössä pyhän kohtaaminen verkkokirkossa rajataan selkeästi luterilaiseen kontekstiin. "Ev.lut. verkkokirkossa pyhän kohtaaminen tarkoittaa Jumalan kohtaamista tai ainakin aavistelua, ei yleisuskonnollista pyhän läheisyydessä tunnelmointia. Tästä seuraa myös, että verkkokirkossa tulee etsiä ja kehittää luterilaisen spiritualiteetin toteutumisen tapoja."

 

 

Olisiko ekumeenisen pohdinnan paikka?

 

Pyhyyden kohtaaminen kulkee aistimaailmamme kautta: musiikki, maisema, tuoksu, ihmisen kohtaaminen, ikoni… Miten siirtää nämä ikuisuuden heijasteet verkkoon?

 

Vaikkapa se hetki Roomassa, kun juuri ennen sulkemista Pietarinkirkko on tyhjentynyt turisteista ja yksinäinen pappi suorittaa sivukappelin alttarilla hetkipalvelua.

 

Tai vangita Patmos-saarella Ilmestyskirjan luolan ääreltä sysimustalle taivaalle nousevat Brahmsin Requiemin jyhkeät sävelet: "Denn alles Fleisch ist wie ein Grass…" Tai Helsingin Johanneksen kirkon puupenkkien tuoksu kiirastorstaina Bachin Matteus-passiossa.

 

Entä se pystysuora jämeryys, jolla tuulessa suhisevat vuosisataiset hongat luovat tunnun Luojan ajattomasta kirkosta?

 

Voiko alttaritaulujen pystysuoraa muotoa ylipäänsä litistää mitenkään uskottavasti näyttöpäätteen vaakasuoraan mataluuteen?

 

Entä värit? Luoko netti aivan uuden värimaailman pyhyydelle ja sen kohtaamiselle, vai siirretäänkö perinteinen kirkollinen väri- ja muotokieli vain sähköiseen muotoon? Entä ne tarinat kirkollisten toteemien iltanuotioiden ympärillä, pyhimykset, filokalisen opetuksen perinne…

 

Pyhyyden kohtaamisen haaste verkossa koskee ekumeenisesti koko kristikuntaa. Olisiko tässä siis yhteisen pohdinnan paikka?

 

Thorleif Johansson

 

 

1) Porttikäytävä lasimaalauksin, Suomen ev.lut. kirkon keskushallinto 2000.

2) Mircea Eliade: Pyhä ja profaani, Loki 2003

3) Markku Ojanen: Terapia ja sielunhoito, Uusi Tie 1998.

4) Johannes Ojansuu: Pyhyys - rajalla oleva ihminen, WSOY 2004.

5) Interaktiivisten verkkopalveluiden esiselvitystyöryhmän loppuraportti,  Kirkkohallitus 2007.



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin