Torstai 23. marraskuuta.
Nimipäivää viettää Ismo, Yngve, Yngvar

Kirkon kolme vaihtoehtoa

Suomen evankelisluterilainen kirkko on kovilla. Jäsenet kaikkoavat, talous on tiukoilla ja kristinuskon viestinnästä on osin luisuttu reuna-alueille. Miten siis jatketaan?

 

Tilanne on kuin Raamatun kertomuksessa neljästä pitaalisesta miehestä.

 

Tarinassa miehet nojailivat kaupunginportin ulkopuolella, kuten sen ajan terveydenhuolto edellytti. Ulkopuolella oli tylsää, mutta muurien sisäpuolellakaan ei mennyt sen paremmin. Vihollinen oli saartanut kaupungin, ja asukkailta puuttui niin ruoka kuin juomatkin.

 

Hyvin ei siis mennyt, ja huono loppu näytti odottavan joka puolella.

 

Tiukka tilanne piristi miehet pohdiskelemaan. Olisiko enää minkäänlaisia elämän jatkamisen mahdollisuuksia?

 

Pikaisessa analyysissa miehet päätyivät seuraaviin vaihtoehtoihin:

 

Vaihtoehto numero yksi: Jos me menemme kaupunkiin, niin me kuolemme sinne, koska siellä on nälänhätä.

 

Vaihtoehto numero kaksi: Jos me jäämme nojailemaan tähän muuriin emmekä tee mitään, niin tähänkin me kuolemme. Tuntui huonolta valinnalta.

 

Sitten vaihtoehto numero kolme. Se sisälsi riskin, mutta oli myös rohkein ja innovatiivisin.

 

Jospa me lähdemme kaupunkia piirittävän vihollisen leiriin. Jos meidät tapetaan, niin lopputulos on sama kuin edellisissäkin vaihtoehdoissa, mutta kuolemaan päätyminen edellyttää hieman puuhastelua ja sandaalien siirtelyä toisen eteen. Edellyttää ehkä hieman rohkeaa mieltäkin.

 

Mutta entä jos vihollinen ei tapakaan? Silloin riski on otettu, eteneminen on kannattanut ja elämä jatkuu…

 

Miehet valitsivat viimeisimmän vaihtoehdon. Aamupuolella yötä – ei ollut niin kuuma kävellä - he lähtivät siirtelemään heikkoja jalkojaan kohti vihollisen leiriä.

 

Kun he sitten saapuivat kaupunkia saartavan leirin laitamille, niin siellä ei ollutkaan ketään.

 

Miksi?

 

Vihollinen oli yöllä kuullut vaunujen, hevosten ja suuren sotajoukon ääniä, ja heihin iski paniikki. Sodanjohdon pikainen strategia-analyysi tuotti tuloksen, että piiritetyn kaupungin kuningas onkin liittoutunut muiden kuninkaitten kanssa ja nyt kimppuun on tulossa tolkuton joukko. Ja niin operatiivinen johto antoi määräyksen: ei muuta kuin äkkiä pakenemaan henkensä kaupalla aamuyön pimeyteen. Jälkeen jäi leiri, teltat, hevoset ja aasit.

 

Kun pitaaliset sitten aamulla raahustivat tyhjään leiriin, niin siellä odottivat kaikki hyvyydet ja aarteet. Oli ruokaa, juomaa, telttoja ja eläimiä.

 

 

Selkeä kristillinen viesti voi pelastaa kirkon


Mikä oli avain tapahtuneeseen? Viesti! Yössä kuuluva muutaman, elämän ahdistaman miehen jalkaparin raahustava ääni. Ei siis mitään merkittävää, paitsi että ääni - moninkertaistui.

Edellä kerrotussa ovat myös kirkon tulevaisuuden vaihtoehdot.

Jos me emme tee mitään, niin me kuolemme. Jäsenkato on tosiasia, talous horjuu ja perinteinen klassinen kristinusko haalistuu.

Ja vaikka me teemmekin, niin sekään ei takaa tulosta. On niin monia häiritseviä ääniä. On kisa ajankäytöstä. On kilpailua varoista ja veroista.

Pelkkä tekeminen ei siis takaa kirkolle suotuisaa tulosta. Mutta varma on, että ilman selkeää kristillistä viestiä hyvää tulosta ei synny! Viestin hämärtyminen johtaa määrätietoisesti kohti surullista loppua.

Siksi Dietrich Bonhoefferin virren 600 sanoin:

Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.

 

Thorleif Johansson

 

-----

 

2. kuninkaiden kirja 7: 3-7

 

Kaupunginportin ulkopuolella asusti neljä spitaalista miestä. He sanoivat toisilleen: "Miksi istua täällä kuolemaa odottamassa?

 

Jos me päätämme mennä kaupunkiin, me kuolemme sinne, koska siellä on nälänhätä, ja jos jäämme tänne, me kuolemme yhtä lailla. Miksemme lähtisi syyrialaisten leiriin! Jos he säästävät meidän henkemme, me pysymme elossa, ja jos he tappavat meidät, silloinkin me vain kuolemme."

 

Aamupuolella yötä he lähtivät liikkeelle mennäkseen syyrialaisten leiriin, mutta kun he saapuivat leirin laitamille, siellä ei ollutkaan ketään.

 

Herra oli pannut syyrialaiset kuulemaan vaunujen, hevosten ja suuren sotajoukon ääniä, ja silloin he olivat sanoneet toisilleen: "Israelin kuningas on varmasti ostanut heettiläisten kuninkaat ja Egyptin kuninkaat puolelleen. Nyt he ovat tulossa meidän kimppuumme."

 

Syyrialaiset olivat jo aamuyöstä lähteneet pois, jättäneet teltat, hevoset ja aasit jälkeensä leiriin ja paenneet henkensä edestä.

 



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin